Joskus on projekteja, joista ei koskaan pääse eroon. Ainakin siltä tuntuu. Esim tämä sivu on ollut piikkinä lihassa varmasti viime talvesta alkaen. Kukapa käski tehdä tuhnuruskean pohjan ja iskeä sinne Timpan valokuvatarroja. Kokonaisuus on ollut tunkkainen ja haasteellinen elvyttää iloiseksi. Mutta en ole antanut periksi. Valkoista maalikynää ja doodlailua. Ehkäpä olisin voinut jatkaa doodlailua vielä enemmänkin?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti