Neulonta: Matkalla neuloessa aina tapahtuu

Mitä niksipirkkavinkkejä sinulla on reissuneulomiseen? Itse neulon niin bussissa kuin junassa (kuin pysäkilläkin) ja eihän nuo ihan kommelluksitta aina käy. 

Kuluneella viikolla olen kontannut silmukkamerkkiä Pendoliinossa. Merkki löytyi lopulta juuri ennen Helsingin päärautatieasemaa piiloutuneena syvältä penkin alta. 

Olen oppinut myös pitämään kerät pussissa (koska junan jarruttaessa irtokerä pyörii kivasti aika kauas penkkien alla). Vähän riippuen tilanteesta minulla on käytössä nämä mustat pikkupussit tai isompi avonainen kassi. Pikkupussiin mahtuu sukka lankakerän kanssa ja isompi työ esim huivi tai takki vaatii kassin. Missäneuloimmekerran-blogissa oli ihana sukkapussi-vinkki. Samaisesta blogista löytyy myös tämä projektipussukka, jota itse olen myös miettinyt toteuttavani. Nykyinen pikkupussi on oikeasti kuulokkeideni suojapussi :) (Mutta koska kuulokkeet ovat aina korvilla, niin pussihan on vapaa muuhun käyttöön...)

Yritään oppia pikkuhiljaa rauhallisuutta silmukkastoppien irroittelussa, sillä kuminauhaversio on kuin ritsa ja se lentää hyvin kauas bussin käytävällä... Pyöröpuikko taitaa olla siis turvallisin työväline matkassa. Tekevälle sattuu, mutta mitäs itse olet oppinut välttämään reissussa?

Paperilla-lehti DT: Kirjaimin koristeltu

Minulla on ilo päästä mukaan Paperilla-lehden Design-tiimiin. Tänä talvena tiimissä on mukana kerta toisensa jälkeen taitavampia askartelijoita, joten luvassa on paljon kaunista ja inspiroivaa paperista. Tämän keskiviikon aiheena on Kirjaimin koristeltu. Itse päädyin tuunaamaan mixed median tyyliin kaksi muistikirjaa - ison ja pienen.

Iso muistikirja on ensin päällystin muistikirjaa vanhasta kirjasta revityillä suikaleilla. Lisäksi leimasin mustalla Archival Ink-musteella tekstejä (Donna Downey) pohjaan. Kiinnitin suikaleet gel mediumilla. Sen jälkeen ryhmittelin metallikoristeita,vanerikuvioita ja kukkia pohjan päälle ja kiinnitin ne gel mediumilla.

Kun kuviot olivat kuivuneet sivelin taustaan gessoa ja Verday-metallimaaleja. Verdaysta käytin värejä Brass ja Iron eli messinki ja rauta. Maalien ollessa vielä märkiä suihkin päälle hapetusainetta ja sitten odottamaan.... Tein useamman kerroksen, jotta sain eri sävyisiä patinoita/ruostetta koristeisiin. Valutin myös mustaa akryylimustetta pitkin pintaa.

Pienempi kirja syntyi rinnalla samalla reseptillä. Erityisesti pidän noista ruosteisista sydämistä. Rautamaali ilman käsittelyä on synkeätä mönjää, mutta oranssi ruoste tuo siihen ihanaa hehkua! Metallikoristeetkin ruostuvat ihanasti hapetusaineen kanssa. Vihreä patina syntyy Verday:stä, mutta oranssinkeltainen tulee alkuperäisestä metallipinnasta

Neulonta: Sukat lahjaksi

Minua muistutettiin tulevista syntymäpäivistä hitusen viime tingassa joten sukat sitten valmistuivat reilun viikon myöhässä. Hups. Tällä kertaa miehiseen makuun oli tarkoitus tehdä sukat ja kokeilin näissä vähän erilaisia ideoita, Varsiin tein kierretyillä silmukoilla tuollaista "palmikkoa" ja jalkaosa oli nurjilla tehtyjä vinoneliöitä lukuunottamatta aika simppelit.

Langaksi valikoitui ehta hutiostos. Minun piti ostaa nimittäin Louhittaren Luolan Väinämöistä ja kotona totesin oikeata sävyä hakiessani haksahtaneeni väärään pinoon eli kaupasta olin poistunut sport-vahvuisen väiskin kanssa. Sukkien saaja ei varmaan tiedä menettäneensä mitään, vaikka sukat ovatkin omaan makuuni hitusen liian paksut. Sukkien paino 89gr ja lankana tosiaanLouhittaren luolan Väinämöinen sport, väri Valaan laulu.

Neulonta: Haaveita ja kirjoja

Onni on ihana aviomies, joka käy kirjakaupassa hakemassa toivomasi kirjat ja vielä hakee sinut juna-asemalta... Syksyn aikana on blogeissa vilahdellut mainintoja kotimaisista neulekirjoista ja päätin hakea inspiraatiota itsellekin näistä. Vaikka en ole mikään intohimoinen villasukanvääntäjä, tuossa Unelmien silmukat kirjassa oli monta ihanaa pintaneuletta, mikä on ihan pakko testata. Ystävälle tehtävät kämmekkäät saavat sieltä 100% varmasti mallineuleen.

Mikä on sinun vinkkisi hyvästä uudesta neulekirjasta?

Mixed Media: Sinistä ja violettiä

En ole tehnyt pitkiin aikoihin kanvastaulua, mutta tässä on yksi. Taulu on ehtaa kierrätystä, sillä alunperin tein pohjan Intohimona skräppäykseen-tapahtuman kurssilla. Olikohan se Birgit Koopseenin kurssi vielä. Värimaailmaksi olin valinnut vihreä-keltainen-oranssin (kääk!), ehkä sillä hetkellä vain sen värisiä suihkeita oli jäljellä. Taulu jouti siis todellakin tuunattavaksi.

Värien piilottaminen oli taas haaste. Ne puskivat läpi gessokerroksen, valkoisen akryylimaalikerroksen ja päädyin sulkemaan pohjaa vielä gel mediumilla ennen viimeisiä valkoisia kerroksia. Lisäsin romantiikkaa eli priman kukkia ja kokeilin ostamiani akryylimusteita veden kanssa. Lopulta vielä käänsin taulun ylösalaisin. Tein nimittäin sitä toisin päin aluksi....

Neulonta: Hassut tumput

Annoin kesällä isälleni "neulelahjakortin" ja hän esitti toiveen vanhoihin nahkarukkasiin mahtuvista tumpuista. Lapseni sai valita vaarilleen sopivan langan ja minusta hän kyllä valitsi juuri parhaimman langan isälleni. Lanitum ex mashinan kelta-oranssi on ihan isäni väri! Lankaa kului 49gr.

Koska tunnetusti noudatan huonosti ohjeita, niin nämä tumput ovat taas sovelletut ja siksi vähän hassut. Pitsineulemallia sentään noudatin kiltisti ja se on Cookie A:n sukkakirjasta. Mutta loput menivät tunteella ja tuskalla :) Aloitin tumput kärjistä ja mallailin matkan varralla imiin sormiini (ja oli minulla vielä isänkin kädestä malli). Kädessä nämä ovat suorastaan täydelliset (ainakin minulle, toivotaan myös isälle), mutta ilman käsiä nämä ovat niin huvittavan näköiset puikulat että ei blogiin kehtaa laittaa. Peukalo on kädessä hyvin anatominen, mutta ei kyllä muuten näytä yhtään "perinteiseltä peukulta".  Tykkään kaventaa peukkua käden malliseksi ja eihän normitumpuissa sitä tehdä :D

Art Journal: Kukkien lumoa

Tästä aukeamasta tuli aika tummanpuhuva, mutta siinä on jotain hauskaa - erityisesti mooseksen palavan pensaan kukissa. Väritykset taas gelatoksilla ja big brusheilla.