Edellinen neulonta-aiheinen postaus oli yli kuukausi sitten, mutta en nyt sentään ole ihan tekemättömänä ollut. Kesken vaan on useampi työ ja mitään ei tule valmiiksi. Sain jo syksyn harmaina ja hämärinä iltoina valmiiksi neliöhuivin vain huomatakseni, että olin mennyt sieltä mistä aita on aina matalin. Neliöhuivia oli vaikea työn edetessä mittailla ja lopulta päättelin sen ennenkuin se oli riittävän iso. Huivi taitettuna kolmioksi on aika paksu, joten se vaatii enemmän mittaa laskeutuakseen kivasti.
Joten kiristelin hampaita läpi talven (enkä käyttänyt huivia kuin kerran) ja vihdoin lopputalvesta annoin periksi ja kaivoin sen esiin. Jo purkamiseen meni aikaa ja vielä enemmän aikaa kului loputtomiin kierrettyjen silmukoiden resoriin. Ja kerrokset olivat pitkiä. Oli toki viisaana ostanut paljon enemmän lankaa, mitä ohje sanoi ja hyvin paljon lankaa työhön lopulta meni. Lopulta tikuttelin 120gr lisää työhön.
Sain myös muutaman lisäsentin, koska nyt pystyin pingottamaan huivin oikeaoppisesti. Pohjalla oleva matto vaan ei ole ihan riittävän painava näin isoon työhön ja se antaa periksi ensimmäisenä pingotuksessa. Mutta hyvä ostos nämä metallivaijerit ja piikit ovat tähän!
Ja kyllä päättelyn purkaminen kannatti. Olen käyttänyt huivia jo monena päivänä... Mulla olisi muuten kaapissa pari vuotta sitten tehty ihana alpakkainen palmikkopitsitakki, jossa on liian pitkät hihat eli seuraavaan korjausprojektiin pitäisi hakea motivaatiota.
Paino: 370 gr, joista 120gr on lisäystä
Lankaa käytetty 2016 valmistuneihin töihin: +827gr (+ peitto 2999gr)
No niin kyllä kannatti, vaikka joutui purra hampaat yhteen, että valmista tuli.
VastaaPoistaTuuppas käymään Aurinkokujalla ja osallistu arvontaan.
Hyvää tiistai iltaa.
Ihanan herkkä ja menninkäismäinen! Varmasti kylläkin kovan työn takana.
VastaaPoistaOletko käynyt jo osallistumassa ihanaan Käsityöläisten kodit-kirjan arvontaan blogissani?