Pipo-projektista jäi mukavasti vielä lankaa (Tukuwool), joten päätin tehdä pipolle kaveriksi kämmekkäät. Kämmekkäät ovat varmaan mukavat myös syksyn viileissä aamuissa.
Nappasin pitsimallin sukkakirjasta ja tein kämmekkäät ihan omasta päästä sovittaen vähän väliä. Aloitin kämmekkäät sormista. Projekti venähti ja tein pienen kirin viime lauantaina Lankamaailman neuletapaamisessa. Painoa kämmekkäillä on vain 32 grammaa, joten aina voi miettiä, miksi näissä meni niinkin kauan.
Havahduin uuteen ongelmaan - tuo musta mötti ranteessa. Olen toivottomasti riippuvainen omasta personal traineristani, joka tietysti on suunniteltu miehiseen makuun (sorry, naisten mallit ovat aina toiminnallisuuksien osalta ihan skeidaa kamaa - joku vähättely meidän sukupuolemme kykyyn käyttää teknisiä vempaimia?). Eihän tuo kesällä ongelma ole, mutta nyt kun haluaisin tehdä pitkät ranteenlämmittimet, niin toisessä kädessä on tuollainen kaamea mötti. Miten itse ratkaisisit ongelman? Tekisit eriparin ranteet vai suosiolla lörpöt löysät ranteet, jolloin kello mahtuu sisään. Kaverini äänesti kellon sijoittamista kämmekkään päälle, mikä on ehkä paras idea tähän mennessä.
Sain 4-kymppislahjaksi näin upean kukkakimpun Tukuwoolia! Tuntuu kovasti, että pinkit kämmekkäät saavat kaveriksi luumua ja raitaa huivina jossain vaiheessa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti