Vuosi 2015 alkaa olla pulkassa. Paljon askartelukivaa on kuluvana vuonna tehty: kuten Skypetelty ja treffailtukin ahkerasti Millan, Maikkiksen, Anu-Riikan ja Tarun kanssa, osallistuttu Donna Downeyn koko vuoden Inspiration Wednesday-kurssille, rakennettu Askartelupirttiä niin keväällä kuin syksylläkin [Askartelupirtti tulee taas 2016 huhtikuussa, varaa oma askartelupaikkasi ajoissa!], tehty DT-töitä Anulle, Paperilohikäärmeelle ja Paperilla-lehdelle, matkattu Luovuuteen kesällä ja onhan noita pienempiäkin tapaamisia ollut useampia.
Lupasin viime vuoden katsauksessa himmailla korttien tekemisen kanssa. Parhaimpina vuosina olen tehnyt lähes 400 korttia vuodessa, joten nyt oli aika keskittyä vähän enemmän aikaavievempiin töihin. Blogista löytyikin etenkin keväällä paljon Art Journal-sivuja (ja neulontaa...). Skräppäystä en ole jättänyt, mutta tyyli muuttui enemmän Project Life-kansioihin. Syksymmällä työssäkäymispaikan siirryttyä about 200km eteläänpäin, aika kävi erittäin vähiin ja blogikin siirtyi kesälomien jälkeen harvemmin päivittyväksi.
Tässä seuraa lyhyt listaus omasta mielestä mukavimmista vuoden 2015 askartelutöistä. Neuleista teen huomenna oman postauksen. Mukaan mahtuu enemmän mixed mediaa ja Artteja, mutta otin minä sinne jonkun kortinkin.
Taulujakin tein muutamia vuoden aikana. Minä ja VerDay-maalit kuulumme tunnetusti yhteen. Tähän tauluun sain talvisemman ja utuisemman tunnelman. Ja tietysti tässä on metallikoristeita, niistähän minä tunnetusti myös pidän. Ellu tilasikin minulle monta kiloa koristeita, joten metallisia tauluja tulee myös vuonna 2016...
Mainitsinko, että pidän metallimaaleista ja metallikoristeista. Tämä vanha herätyskello kirpputorilta odotti tuunausta ainakin vuoden...
Art-sivut ovat yhä vaikeita minulle. Tekstejä ei vielä synny, mutta välillä saan niihin kivan tunnelman. Pääasiassa artit ovat vielä minulle kokeilun paikka, olkoon se niin tekniikka, maali tai piirtäminen. Kaikki kirjani ovat omatekoisia ja olen tuhonnut niihin monta tapettimetriä. Tapetti on mukavan joustavaa ja kestää hyvin vedellä läträämistä. Donnan kurssi oli mukava piristys. Vielä olisi muutama video katsottavana ja työ tekemättä!
Tänä vuonna kasvot ovat olleet myös minun juttuni. Sapluunoita, leimasimia ja jopa itse piirtämisen harjoittelua. Värittäminen on vaikeaa, en koskaan tuntenut koulussa kuvaamataitoa omakseni. Mutta tätä on kiva harjoitella. Tässä kyllä värittämisen malli on pöllitty ihan suoraan Maikkiksen art-sivusta ja kuva tullut leimasta, mutta onnistunut se siltikin on! Kiitos Maikkikselle, kun saan oppia häneltä paljon!
Toinen ihana löytö tälle vuodelle oli maalikynät. Sopivan rouheata minulle, mutta kuitenkin helpompaa kuin siveltimellä sutiminen.
Art-sivujen kuvaamisessa kyllä olisi vielä petrattavaa, toki kuppuraiset ja suurinpiirtein leikatut sivut tuovat omat haasteensa.
Donnan kurssilta opin monta niksiä ja peppupyyhkeitäkin kuluu nykyään paljon :)
Gelli Platella sotkuttelu on jäänyt myös suosikkeihini. Vaikkakin tuntuu, että teen vain sotkutaustoja, niin siltikin se on niin ihanan terapeuttista läträtä väreillä...
Vuosi 2015 oli akryylimaalien vuosi, mistejä tuli käytettyä yllättävän vähän. Toki Gelatos-puikot pysyivät myös hyvin näpeissä.
Outojen mixed media-töiden vastapainona yhä löydän itsestäni pienen romatikon. Se ei näy missään muualla kuin vintage-henkisissä korteissa. Ja tulihan Askartelupirtillä pidettyä yksi teeman henkinen joulukorttikurssikin.
70-luvulla syntyneenä minulla on ollut tietty vastenmielisyys neonväreihin. Johtunee ihanasta lapsuudesta 80-luvulla, jolloin neon oli vaateväri. Hiljaa joudun tunnustamaan, että Matka Luovuuteen-reissulla löysin neon-värit ja ne ovat hiipineet myös lankoihinkin....
Toinen pikkusormi taas menetettiin tekstistansseille. Voi Timppa, timppa....
Tämä oli ehkä kaunein joulukorttini. 10 työtä tuli täyteen, mutta olisihan tuolla ollut vielä muutakin varastossa :)
Lupasin viime vuoden katsauksessa himmailla korttien tekemisen kanssa. Parhaimpina vuosina olen tehnyt lähes 400 korttia vuodessa, joten nyt oli aika keskittyä vähän enemmän aikaavievempiin töihin. Blogista löytyikin etenkin keväällä paljon Art Journal-sivuja (ja neulontaa...). Skräppäystä en ole jättänyt, mutta tyyli muuttui enemmän Project Life-kansioihin. Syksymmällä työssäkäymispaikan siirryttyä about 200km eteläänpäin, aika kävi erittäin vähiin ja blogikin siirtyi kesälomien jälkeen harvemmin päivittyväksi.
Tässä seuraa lyhyt listaus omasta mielestä mukavimmista vuoden 2015 askartelutöistä. Neuleista teen huomenna oman postauksen. Mukaan mahtuu enemmän mixed mediaa ja Artteja, mutta otin minä sinne jonkun kortinkin.
Art-sivut ovat yhä vaikeita minulle. Tekstejä ei vielä synny, mutta välillä saan niihin kivan tunnelman. Pääasiassa artit ovat vielä minulle kokeilun paikka, olkoon se niin tekniikka, maali tai piirtäminen. Kaikki kirjani ovat omatekoisia ja olen tuhonnut niihin monta tapettimetriä. Tapetti on mukavan joustavaa ja kestää hyvin vedellä läträämistä. Donnan kurssi oli mukava piristys. Vielä olisi muutama video katsottavana ja työ tekemättä!
Tänä vuonna kasvot ovat olleet myös minun juttuni. Sapluunoita, leimasimia ja jopa itse piirtämisen harjoittelua. Värittäminen on vaikeaa, en koskaan tuntenut koulussa kuvaamataitoa omakseni. Mutta tätä on kiva harjoitella. Tässä kyllä värittämisen malli on pöllitty ihan suoraan Maikkiksen art-sivusta ja kuva tullut leimasta, mutta onnistunut se siltikin on! Kiitos Maikkikselle, kun saan oppia häneltä paljon!
Toinen ihana löytö tälle vuodelle oli maalikynät. Sopivan rouheata minulle, mutta kuitenkin helpompaa kuin siveltimellä sutiminen.Art-sivujen kuvaamisessa kyllä olisi vielä petrattavaa, toki kuppuraiset ja suurinpiirtein leikatut sivut tuovat omat haasteensa.
Donnan kurssilta opin monta niksiä ja peppupyyhkeitäkin kuluu nykyään paljon :)
Gelli Platella sotkuttelu on jäänyt myös suosikkeihini. Vaikkakin tuntuu, että teen vain sotkutaustoja, niin siltikin se on niin ihanan terapeuttista läträtä väreillä...Vuosi 2015 oli akryylimaalien vuosi, mistejä tuli käytettyä yllättävän vähän. Toki Gelatos-puikot pysyivät myös hyvin näpeissä.
Outojen mixed media-töiden vastapainona yhä löydän itsestäni pienen romatikon. Se ei näy missään muualla kuin vintage-henkisissä korteissa. Ja tulihan Askartelupirtillä pidettyä yksi teeman henkinen joulukorttikurssikin.
70-luvulla syntyneenä minulla on ollut tietty vastenmielisyys neonväreihin. Johtunee ihanasta lapsuudesta 80-luvulla, jolloin neon oli vaateväri. Hiljaa joudun tunnustamaan, että Matka Luovuuteen-reissulla löysin neon-värit ja ne ovat hiipineet myös lankoihinkin....Toinen pikkusormi taas menetettiin tekstistansseille. Voi Timppa, timppa....
hieno katsaus menneeseen vuoteen! upeita töitä!! =)
VastaaPoista