Neulevuosi on taas päättynyt ja on aika perinteitä kunnioittaen katsoa, miten se menikään. Tämän vuoden uudenvuoden lupaus oli kuluttaa lankoja enemmän kuin ostetaan eli olin Lankalaihiksella. Halusin neuloa vähintään 5 kiloa lankaa ja se onnistuikin viime metreillä. Jouluaattona tehty lankavaraston punnitus osoitti, että vihdoinkin ollaan päästy alle 10 kilon lankavarastoissa. Fingering-lankoja oli enää 8290gr ja lace-paksuisia lankoja 1090gr. Ahkeran neulomisen lisäksi muutamat inhokkilankojen lahjoitukset auttoivat asiaa.
Vuonna 2018 valmistuneisiin töihin käytetty lankaa yhteensä: 5134g
Numerointa vuosi näytti seuraavalta: yhteensä ällistyttävät 32 työtä!
- 17 sukat
- 4 villapaitaa (joista yksi lapsen)
- 3 huivia
- 3 tumput
- 2 pipoa
- 1 villahousut
- 1 säärystimet
- 1 virkattu tyyny
Vuosi 2018 julistetaan siis tylsästi Villasukkavuodeksi. Kotiin näistä taisi jäädä 3 sukkaa eli ahkerasti lahjoittelin ystäville, sukulaisille ja työkaverille sukkia. Sukissa korostui erityisesti raidat (mikäs on helpompaa neuloa identtisiä sukkia, kuin raidoittamalla...) ja raitojen takana oli myös Lankalaihis. Halusin eroon monista inhokkilangoista ja ihan ylpeänä sanon, että raidoittamalla moni "yksisarvisen oksennus" näyttikin ihan kivalta langalta. Ihan kuin olisikin suunnitellut ostot "juuri tätä sukkaa varten". Not. Lanka näytti ihanalta värikimaralta vyyhdillä ja totuus oli jotain ihan muuta.
Jatkoin tyylilleni ominaista tietä ja tein lähes kaikki neulomukset omasta päästä, lennosta säätäen. Koska se on vaan kivempaa, motivoivampaa, helpompaa, name it. Minulla oli Lankalaihiksen lisäksi oma haaste tehdä ainakin yksi työ jokaisesta neulekirjasta, mitä omistan. Arvaatte varmaan, miten homma onnistui? Huonosti. Tein yhden tuubihuivin Briosche-kirjasta, josta olen jo tehnyt aikaisemminkin ja aloitn lapsen neuletakin valinnan kirjasta ja päädyin tekemään sen kuvan perusteella itse, omaan tyyliin. Melkein hyvä suoritus. Eikun teinhän mä kirjasta yhden mallineuleen perusteella omat sukat!! Tämä lasketaan. Mutta mulla on kaksi kirjasta mallinsa saavaa työtä kesken eli ensi vuonna sit jatketaan taas.
Ohessa omasta mielestä onnistuneimmat työt.
Aloitetaan villasukista, koska vuodesta tuli lähinnä villasukkienlahjoitusvuosi. Kauneimmat ja suuritöisimmät olivat kaverille tehdyt Anelmaisen tyyliset sukat. (Ehei, ei näitä ole mistään ohjeesta tehty vaan rankasti sovellettu). Vuosi oli myös Yksisarvisten oksujen ja muiden jämien tuhoamista eli nostetaan sieltä yksi esimerkki ylös. Nämä sukat näyttävät ihan siedettäviltä hirvittävistä väreistä huolimatta. Sukkien ja oksujen vuosi todellakin.
Kolmas kerta toden sanoo eli tein taas kerran Stephen Westin Exploration station-huivin (ja melkein olen noudattanut ohjettakin...). Tämä huivi on vain niin hyvä malli päällä. Teen varmasti 2019 neljännen. Ja tässä kelta-turkoosissa huivissa käytin vihdoin hillottuja merinolankojakin... Liekkejä liekkejä tuubihuivssa. Rakasta brioschea ja kyllä Nancy Marchant osaa (ja mä aika kiltisti noudatin tämänkin ohjetta mallin osalta).
Kuvismaikan välituntilapaset on perusraitaa, mutta mulle tulee näistä väreistä vaan niin hyvä mieli. Nämäkin lähtivät kotoa pois kaverille.
Viimeisimpänä, mutta ei kuitenkaan vähäisempänä tulee Kaikista Parhaimmat Villahousut! Taatusti malli muodostettu neuloessa ja ahkerasti sovitettu omaan takapuoleen ja liian pitkiin koipiin sopivaksi. Nämä Bögät ovat olleet ahkerassa käytössä, 100% villaosuudet hienosti jo huopuneet, mutta se ei menoa haittaa. Jämiä kulutettu ihan tolkuttomasti ja tyytyväisyyttä tuli myös noista täysivillaisten lankojen kuluttamisesta.
