Lapsen kanssa Sherwoodin metsässä ja vähän muutakin

Mitä tehdä, kun äiti haluaa puuhastella kortteja ja jälkikasvu haluaa vain huomiota? Vedetään oikeasta narusta tietty. Ensin yritin ehdotella, että poika askartelisi kartongista leppäkerttuja ja muurahaisia (no yksi leppis tehtiin, kuvassa alareunassa). Mutta ei tämä oikein iskenyt, kuulemma olisi pitänyt lukea kirjaa (Kunnaksen Robin Hood...) No sitten ehdotin hänelle, että hän voisi luoda oman Sherwoodin metsänsä seinälle ja
siihen sitten menikin pari viikkoa sitten yksi sunnuntai-päivä ja äiti sai tehdä kortteja työpöytänsä ääressä yllin kyllin. Hieman juoneni meni mönkään, sillä yritin että lapsi olisi itse piirtänyt puut, mutta tässä meillä oli suuri ajatusero. Hienompia puiden pohjia voi printata vaikkapa Paperiliittimen blogista , itse en yrittänyt ihan kamalasti... Muutama Ellikseltä saamani lehtikin päätyi innokkaan askartelijan luomukseen, ennenkuin ehdin sanoa kissaakaan.

Viime viikonloppuna jälkikasvuni aloitti myös pääsiäiskorttien tekemisen. Tässä olinkin vähän skarpimpi ja hyödynsin Paperiliittimen valmista lintupohjaa ja fiskarssin ovaalia sapluunaa pääsiäismunaan. Vähän näissä 4-vuotiaan askarteluissa on käytössä b-luokan materiaalit, mutta kun aina ei oikein tiedä miten ne lopulta silputetaan... Yritys on, että lapsi tekisi mahdollisimman suuren osan itse. Minä vain teen jotain esivalmisteluja ja joskus ehdotan mallin. Poika innokkaasti saksi muodot irti paperista, liimasi kartongille, kulutti 15-vuotta vanhan tiimarin hileen loppuun (myös työhuoneeni lattia hieman kimmeltää...) ja pisteenä iin päälle, upeat sulat. Lapsen mielestä äidin kultatussin lainaaminen taisi olla kohokohta. Hileet hän valitsi itse koristeeksi, kun päiväkodissa niitä onkin käytetty ennenkin. Minusta kokonaisuudesta tuli aivan mainio!